Tarinat jatkuu tästä eteenpäin osoitteessa :  http://keygo.blogspot.com/

Tällä viikolla päästiin taas paimennustreeneihin..Ulkona oltiin molemmat kiekat ja auronko paistoi mukavasti.
Key oli kivasti, kaaret olivat säilyneet laajempina, mutta maahanmenossa kyllä luisti. Lampaatkin saatiin irti seinän vierestä, mutta kai vielä pikkasen jänskättää se pysähtyminen lampaiden ja seinän väliin, joten se meni pitkäksi...toki osa syynä oli taas oma kyvyttömyyteni ymmärtää miten itse olisi pitänyt liikkua ;) Kuitenkin Key pyrkii sinne tasapainoon..joten olisi koiralle helpompaakin pysähtyä, jos oma sijainti olisi siten, että tasapaino sijaitsisi seinän ja lampaiden välissä. Parin yrityksen jälkeen saatiin sitten lampaat pysymäänkin irti seinästä ja siirrettyä pidemmälle.
Toisella kiekalla treenattiin tavallaan pysähtymistä puoliosaan kaarta..alun perin ohjaajamme ehdotti, että testaisin häkitystä, mutta koska se maahan meno oli taas hukassa niin päädyttiin vaan treenaamaan, ehdotonta pysähtymistä.

Harjoitukset jatkuvat sitten kahden viikon kuluttua.

Tänään vuorossa esineruutu-treeniä, mukana olivat kaikki koirat, Saimi, Saila, Maro ja Saga. Tämä taisi olla Keylle ihan ensimmäinen "kunnollinen" esineruutu-treeni..Ensin sai katsoa osaavimpien koirien työskentelyä, ja sitten Key etsimään.
Hienosti meni etsimistyö ja irtosi ihan luonnostaan tallatun alueen takaosaankin, palautuksessa onkin sitten parantamisen varaan, eli jatkamme esineruutu-treenejä olohuoneessa ;)
Senna ja Wilma olivat eri päteviä myöskin..Sennalle oli kova paikka kun oli Wilman vuoro, vaikka muuten odottelivat vuoroaan yllättävän mukavasti...mitä nyt Key pikkaisen piippaili. Sennalle vielä lopuksi pudotettu..oli pikkasen hukassa, mutta löytyi sitten kuitenkin lopuksi. 
Koirat saivat juosta ja touhuta keskenään lenkin verran. Lenkin alussa ja lopussa "jäinen" tien pätkä, tais vissiin sudittaa Kiipuli vähän turhan paljon, sillä nyt on 4 anturassa ikävän näköiset halkeamat..

Ensi viikolla meidän lauma sitten kasvaakin yhdellä aivan uskomattoman ihanalla nelijalkaisella..mutta siitä lisää sitten myöhemmin ;)

Viime keskiviikkona oltiin jälleen paimentreenissä. Tällä kertaa ihanassa auringon paisteessa ulkona 3 lampaalla.
Ensimmäisellä kierroksella otettiin "perusjuttuja", ja melko mukavia kaarroksia saatiin aikaiseksi, Keyn mittakaavassa ;) Onhan noissa parantamisen varaa, mutta hiljaa hyvää tulee. Lampailla oli kova veto lampolaan päin, joten päästiin harjoittelemaan muutaman kerran seinästä irroitustakin..kyllä ne irti saatiin, mutta vaikeaa oli pysähtyä lampaiden ja seinän väliin. Saatiin kuitenkin ainakin yksi hyvä pydähtyminen kun oma ajoitukseni oli oikea ja lampaat irti seinästä jo valmiiksi sen muutaman metrin. 
Toisella kiekalla alettiin harjoittelemaan hieman poispäin ajoa...Key meinasi hyvin helposti flänkätä, jos yritin kävellä ihan vieressä..ensin jumitti, sitten kun yritin hoputtaa niin lähti kaarelle. Sitten otin kolmion mallisena, itse siis huomattavasti kauempana Keystä, niin kyllähän se muutaman askeleenkin jo ajoi ;) 

Illalla sitten kuulin Sailalta, että Maro oli alkanut yskimään..ja torstaina Keykin sitten yski ihan kunnolla ja pulautteli isoja limaällöjä.. kuumetta ei ole ollut onneksi. Parissa päivässä oireet helpottuivat todella paljon, mutta edelleen vielä tänäänkin, jos ottaa kovin vauhtia ulkona, yskähtelee. Mutta hyvällä mallilla on paraneminen. Lenkkeilemään ei ollakaan sitten päästy useampaan päivään, mutta eipä tuosta vielä kovin sitä huomaa..Onneksi vanhukset eivät ole oireilleet ollenkaan, vaikka hieman pelkäsin. Nuorten koirien tauti tuo kuitenkin eniten on. Wilmalla on tainnut olla kerran aikaisemmin kennelyskä, joskus nuorena, Sennan en muista oireilleen koskaan. 
Treenitaukoa nyt sitten pukkaa vielä jonkin aikaa, joten on sitten itsekin hyvä sairastaa samalla ;)

Sisäaktivointina ollaan treenattu kaukoja, ja pikkuhiljaa edistystä näkyvissä..

Manners Minderkin saapui postissa, mutta sen verran olen tehnyt, että käyttöohjeet luin, koirille en ole vielä laitetta esitellyt.

Joku aika sitten päätin ottaa seuraamisen kanssa tehokuurin, ja nyt näyttää pikkuhiljaa ehkä jopa siltä, että se on tuottanut tulosta. Mukavan intensiivisellä asenteella tekee hommia. Kädellä avitan ajoittain, mutta namilla en enää ohjaa, namit tulee sitten vasemmasta taskusta kun on niiden aika ;) Tai sitten vaihtoehtoisesti lelu  oikeasta taskusta (tällöin annan lelun takakautta). Naapurin kävellessä meidän portin ohi, Key jonkin verran katteli, että kuka siellä menee ja liikkuu, mutta skarppaantui kun palkkailin kontaktista. Kontaktin häiriötreeniä siis vaan lisää, mutta eiköhän aika ja varmuus tuo siihenkin varmuutta lisää, onhan tuo vasta niin pikkuinen. 
Kakejumppamisessakin ollaan edistytty varsinkin mielentilan osalta taas pikkuaskel eteenpäin. Syöttelin pikkuhiljaa useamman namin per asennonvaihto, jolloin jokainen käden pikkuliike ei toimi vihjeenä uudelle asennolle. Tarjoaa välillä itsekin asentoja, varsinkin seisomaan nousua sekä maasta että istumasta. Mukavaa huomata näitä pieniä edistyksen askelia, kun tuntui jo välillä siltä, että ollaan tultu umpikujaan, varsinkin seuraamisen kanssa.
Sivulta maahanmeno tuottaa edelleen hieman vaikeuksia, on epävarma selkeästi, ja jää puoliväliin (reagoi kyllä käskyyn mukavan nopeasti). Toisaalta voi sittten ennakoida oikein huolella, eli paikkamakuun vihjesanasta pamahtaa maihin ja vieläpä erittäin hyvin ;) Kultaisen keskitien löytyminen voi ilmeisesti vaatia pieniä kaarroksia ;)

"vetolenkkejä" kävellen ollaan tehty muutama per viikko, ja ihan uskomatonta miten tuo "pikkukoira" voi vaan jaksaa ja jaksaa. Kotiin kun päästään niin rallattelee pihalla ihan onnessaan täysiä, ihan kuin ei oltaisi lenkillä käytykään. Senna ja Wilma puolestaan ryntäävät ulko-ovelle odottamaan, milloin ne pääsevät sisälle syömään ja lepäämään. Wilma ei kyllä ole kaikista paras mahdollinen "vetolenkki" kaveri, sillä tänään sitä sai välillä raahata perässä ( lue: käveli omasta tahdostaan mun takana). Taitaa olla ne lonkat syypäänä :(

Sunnuntaina oltiin taas parkkiksella ilmaisutreeneissä. 
Ensimmäisellä kierroksella otettiin näkyvissä olevia maalimiehiä muistaakseni 4 kpl. Key tuppaa odottamaan lupaa näytölle istuen, joten en tiedä miten sen suunnittelemani seisoen rullan luovutuksen kanssa tulee käymään..no kai se saa istua jos haluaa ;) Täytyy sanoa, että erittäin hyvällä mallilla on maalimies-käyttäytyminen, jos liikkuu maalimiestä kohti, namia ei tule, etsii oma aloitteisesti lätkän ja pystyy olemaan jopa pää maalimiehestä poispäin (koska alusta on liikkunut lumessa sen verran kauas). Ekalla kolmella maalimiehellä ei tullut pusuja kertaakaan. Sitten oli vuorossa Ihana-Saila, joka sai parit pusut, tällöin mm nousi ja oli tylsä eikä Key saanut mitään huomiota...täytyy kyllä tunnustaa, että itse unohdin mainita Sailalle, että ei syöttäisi kädestä, tämä aiheutti sekaannusta ja varmasti oli osa syynä Keyn antamiin pusuihin..no lopuksi onneksi saatiin hyvä suoritus.
Toisella kierroksella maalimiehet (2 kpl) olivat raollaan olevissa umpipiiloissa..ensimmäinen oli tosi hyvä, toiselle mentäessä joutui tekemään pienen etsintätreeninkin, kun ei ole vielä oppinut yhdistämään, että niissä pömpeleissä  voi olla ihmisiäkin. Key ei edes huomaa onko kyseessä umppari vai ei, jos sieltä vaan löytyy se ihana Ihminen ;)  Jatkossa ehkä treenataan näillä, jolloin tulee jo sitä ihan fyysistäkin estettä maalimiehelle..hmm..vai olisiko sittenkin parempi jatkaa näkyvillä olevilla maalimiehillä, ne kun on käyttäytymisen kannalta vaikeimpia kuitenkin..tai sitten tasaisesti kaikkia...täytyy miettiä..
Lopuksi Key ja Maro saivat leikkiä metsässä..on se vaan niin ihanaa kun ne pitävät toisistaan niin paljon edelleen vaikka "murrosikä" taitaa molemmilla jyllätä parhaillaan..kertaakaan niillä ei ole ollut erimielisyyksiä..kop kop kop!